Linkkejä
Linkkejä sivuihin/Twitteriin joista löydät faktoihin perustuvia mielipiteitä:
VLADIMIR HEISKANEN
http://valtsuhealth.blogspot.com
PAULI OHUKAINEN
https://twitter.com/pohukainen?lang=fi
@POhukainen
http://www.tervettaskeptisyytta.net
JUHANI KNUUTI
https://juhaniknuuti.wordpress.com
VASTALÄÄKE RY
The International Atherosclerosis Society
The International Atherosclerosis Society (IAS)
The European Atherosclerosis Society
The European Atherosclerosis Society (EAS)
European Lipoprotein Club
European Lipoprotein Club (ELC;Tutzing)
The Scandinavian Society for Atherosclerosis Research
The Scandinavian Society for Atherosclerosis Research
(SSAR; Humlebaek)
Tutkimuksia
Kovat rasvat ovat riski terveydelle
Uusi Minervan tutkimuslaitoksen ja Helsingin yliopiston ravitsemustutkimus tukee vahvasti kovien rasvojen (rasvahapoissa ei kaksoissidoksia) haitallisuutta ihmisen aineenvaihdunnalliselle terveydelle. Tässä prof. Hannele Yki-Järvisen tutkimusryhmässä tehdyssä työssä ylipainoiset koehenkilöt söivät 3 viikon ajan päivittäin ylimääräiset 1000 kcal joko tyydyttynyttä (kovaa) rasvaa, tyydyttymätöntä (pehmeää, rasvahapoissa kaksoissidoksia) rasvaa tai sokeria. Kussakin koeryhmässä oli 12-14 henkilöä. Ennen dieettiä ja sen jälkeen mitattiin 6 aineenvaihdunnallisen terveyden indikaattoria: (1) maksan rasvapitoisuus, joka ennustaa diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitautien kehitystä, (2) rasvan uusmuodostus maksassa, (3) rasvan hajotus rasvakudoksessa, (4) insuliiniherkkyys, (5) plasman keramidirasvojen pitoisuudet ja (6) endotoksemian eli tulehdusta aiheuttavien bakteerikomponenttien pitoisuuden indikaattori. Tyydyttynyt (kova) rasva kohotti maksan rasvapitoisuutta (+55%) enemmän kuin tyydyttymätön (+15%); Myös sokeri kohotti maksan rasvapitoisuutta (+33%) rasvan uusmuodostuksen kautta, sillä maksa kykenee muuntamaan sokerin rasvaksi. Tyydyttynyt, kova rasva myös kiihdytti rasvojen hajotusta eli lipolyysiä rasvakudoksessa, mikä on omiaan lisäämään ns. ektooppista, haitallista rasvan kertymistä muihin kudoksiin kuten maksaan, lihaksiin ja haimaan. Tyydyttymätön rasva päinvastoin vähensi rasvakudoksen lipolyysiä. Edelleen, tyydyttynyt, kova rasva huononsi insuliiniherkkyyttä ja lisäsi endotoksemiaa sekä useita plasman keramidirasvoja, joiden on osoitettu heikentävän elimistön herkkyyttä insuliinin vaikutukselle.
Tämä arvostetussa Diabetes Care-aikakauslehdessä julkaistu työ (Luukkonen et al. Diabetes Care 2018;41:1732-1739) tukee nykyisten ravitsemussuositusten mukaisesti käsitystä, että tyydyttyneet, kovat rasvat ovat haitallisin ravitsemuksen komponentti, joka edesauttaa ns. alkoholista riippumattoman rasvamaksataudin (NAFLD) kehittymistä. Koska NAFLD puolestaan on tyypin 2 diabeteksen riskitekijä, kovan rasvan välttäminen ravinnossa saattaa myös auttaa ehkäisemään diabetestä.
Vesa Olkkonen, 1.11.2018
Voidaanko sydäntautiriskiin vaikuttaa alentamalla triglyseridirikkaita lipoproteiineja ja niiden jäännöshiukkasia?
Ateroskleroottisten sydän- ja verisuonitautien hoidossa rutiininomaisesti käytettävistä lääkehoidoista huolimatta nämä taudit ovat edelleen yleisin kuolinsyy Suomessa ja muissa teollistuneissa maissa, ja niiden rooli kasvaa jatkuvasti myös kehittyvissä markkinatalousmaissa. Siksi uusia lääkityksen kohdemolekyylejä etsitään jatkuvasti.
Ateroskleroosin kehittymiseen vaaditaan sekä rasva-aineiden, pääasiassa kolesterolin, kertymä valtimoiden intima-kerrokseen, että samanaikaisesti valtimon seinämään kohdistuva krooninen tulehdus. Viime aikoina on korostunut triglyseridirikkaiden lipoproteiinien (TRL=kylomikronit ja VLDL) osittaisessa lipoproteiinilipaasi (LPL)-entsyymin välittämässä rasvojen pilkkomisreaktiossa syntyvien ns. jäännöshiukkasten merkitys sydän- ja verisuonitautiriskissä. Nämä veren hiukkaset sisältävät huomattavan määrän kolesterolia, ja niiden määrä sekä ajallisesti pitkittynyt esiintyminen verenkierrossa sekä pieni koko mahdollistavat niiden tunkeutumisen valtimoiden seinämiin sekä lisäkolesterolin kertymän LDL-kolesterolin ohella makrofagi-vaahtosoluihin. Eräillä uusilla kohdemolekyyleillä pyritään vaikuttamaan nimenomaan kolesterolia ja triglyseridejä kuljettavien seerumin lipoproteiinien ja niiden jäännöshiukkasten laatuun ja määrään.
Viimeaikaisin kohde veren rasva-arvojen alentamiseksi on angiopoietiinin kaltainen proteiini 3 (ANGPTL3). ANGPTL3 estää yllämainitun LPL-entsyymin toimintaa ja verenkierron kylomikronien/VLDL:n sisältämien triglyseridien hydrolyysiä rasva- ja lihaskudoksen hiussuonissa. Tästä aiheutuu aterogeenisten TRL:ien ja niiden jäännöshiukkasten pitoisuuksien huomattava nousu verenkierrossa. Meta-analyysi, joka sisälsi 19 tutkimusta (yhteensä 21980 sydäntautipotilasta ja 158200 kontrollihenkilöä), osoitti, että ANGPTL3:n toiminnan estävien geenimutaatioiden kantajilla on 34% alhaisempi sydäntautiriski kuin kontrollihenkilöillä. Työssä tutkittiin myös veren ANGPTL3:n pitoisuuden yhteys sydän- ja verisuonitauteihin. Henkilöillä, jotka kuuluivat ANGPTL3-pitoisuuden alimpaan kolmannekseen, oli 29% alhaisempi riski sairastua sydäninfarktiin verrattuna korkeimpaan kolmannekseen. ANGPTL3:n suhteen on käynnissä faasin II kliinisiä tutkimuksia. Terapeuttisena strategiana pyrittäessä estämään ANGPTL3:n toiminta ovat sekä antisense-oligonukleotidit (ASO), jotka vaikuttavat lähetti-RNA:n eston kautta maksassa, että humanisoidut ANGPTL3-vasta-aineet (evinakumabi). Sekä ASO- että vasta-ainehoito alensivat tutkimuksissa merkittävästi plasman ANGPTL3:n ja haitallisten triglyseridirikkaiden lipoproteiinien pitoisuuksia. Koska ym. kliinisten tutkimusten tulokset ovat erittäin lupaavia, ne tulevat todennäköisesti jatkumaan faasiin III:een, jossa selvitetään ANGPTL3-eston vaikutukset sydän- ja verisuonitautitapahtumiin.
Toinen aktiivisesti tutkittu TLR:eihin vaikuttava kohdemolekyyli, apolipoproteiini C-III (apoC-III), on pääasiassa TRL:ien ja niiden jäännöshiukkasten rakenneosa. ApoC-III:n parhaiten tunnettu funktio on LPL-aktiivisuuden esto, mutta sen on myös osoitettu edesauttavan VLDL-lipoproteiinien synteesiä ja erittymistä maksasoluista. Täten apoC-III toimii kohottaen seerumin triglyseriditasoja, mikä nostaa kardiovaskulaaririskiä. Tehokkain tapa apoC-III:n inaktivoimiseksi on sen ilmentymisen esto ASO-tekniikan (volanesorseeni) avulla. Faasin II kliinisissä tutkimuksissa volanesorseeni alensi seerumin apoC-III-tasoja 40-80%, triglyseridipitoisuutta 31-71% ja kohotti HDL-kolesterolipitoisuutta 37-46% ilman merkittäviä sivuvaikutuksia. Tällä hetkellä tällä uudella lääkkeellä on meneillään kolme faasin III kliinistä tutkimusta.
On erittäin kiinnostavaa nähdä, voidaanko näillä TLR-jäännöshiukkasia vähentävillä uusilla lääkkeillä merkittävästi alentaa sydäntautiriskiä, joka jää jäljelle rutiininomaisista (pääasiallisesti statiini-) lääkityksistä huolimatta.
7.11.2018 Vesa Olkkonen ja Matti Jauhiainen
Lisätietoa aiheesta:
Kersten S. Angiopoietin-like 3 in lipoprotein metabolism. Nat Rev Endocrinol 2017; 13:731-739
Taskinen MR, Boren J. Why Is Apolipoprotein CIII Emerging as a Novel Therapeutic Target to Reduce the Burden of Cardiovascular Disease? Curr Atheroscler Rep 2016; 18:59
Olkkonen VM, Sinisalo J, Jauhiainen M. New medications targeting triglyceride-rich lipoproteins: Can inhibition of ANGPTL3 or apoC-III reduce the residual cardiovascular risk? Atherosclerosis 2018; 272:27-32.
LDL-hiukkasten huono laatu lisää sydänkuoleman riskiä
Wihurin tutkimuslaitoksen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden johtamassa kansainvälisessä tutkimuksessa on saatu viitteitä siitä, että LDL-kolesterolin määrän lisäksi myös LDL-kolesterolia kuljettavien LDL-hiukkasten laatu voi vaikuttaa sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen. European Heart Journalissa julkaistussa artikkelissa (Ruuth M. et al: European Heart Journal, 39, 2018, 2562–2573; Susceptibility of low-density lipoprotein particles to aggregate depends on particle lipidome, is modifiable, and associates with future cardiovascular deaths) tutkimusryhmä osoitti, että LDL-hiukkasten aggregoitumisherkkyys liittyy sydänkuolemiin ja että eri ihmisten väliset erot LDL-hiukkasten aggregoitumisherkkyydessä kuvastavat LDL-hiukkasten laadulisia eroja.
Tutkimustyössä kehitettiin uusi LDL:n laatua mittaava menetelmä, jolla määritetään henkilön verinäytteestä LDL-hiukkasten herkkyys liimautua toisiinsa eli aggregoitua. Mitä herkemmin LDL-hiukkaset aggregoituvat, sitä hanakammin ne voivat kertyä sepelvaltimon seinämään ja muodostaa sinne kolesterolia sisältävän plakin. Kolesteroliplakki ahtauttaa sepelvaltimoa ja seurauksena on sepelvaltimotauti. Aggregoituneet LDL-hiukkaset voivat myös aiheuttaa sepelvaltimon seinämässä paikallisen tulehduksen, minkä seurauksena plakki voi revetä ja tukkia sepelvaltimon äkillisesti aiheuttaen sydäninfarktin, joka pahimmassa tapauksessa johtaa kuolemaan.
Tutkimuksessa osoitettiin, että verinäytteistä eristetyt LDL-hiukkaset aggregoituivat hanakammin sepelvaltimotautipotilailla kuin terveillä koehenkilöillä. Kaikkein hanakimmin toisiinsa takertuivat seuranta-aikana sepelvaltimotautiin kuolleiden potilaiden LDL-hiukkaset. LDL-hiukkaset sisältävät kolesterolin lisäksi usita erilaisia lipidejä, esimerkiksi triglyseridejä, fosfolipidejä, kuten sfingomyeliinejä ja fosfatidyylikoliineja ja keramidia. Aggregoitumisherkkien ja stabiilien LDL-hiukkasten yksityiskohtainen rasva-analyysi lipidomiikka-tekniikan avulla osoitti, että näiden hiukkasten lipidikoostumuksessa on eroja siten, että aggregoitumisherkissä hiukkasissa sfingomyeliinin suhteellinen osuus oli suurempi ja fosfatidyylikoliinin osuus pienempi kuin stabiileissa hiukkasissa. Nämä tulokset varmistettiin muokkaamalla LDL-hiukkasten lipidikoostumusta kokeellisesti ja tutkimuksessa osoitettiin, että LDL-hiukkasten sfingomyeliinin määrän pienentäminen vähensi hiukkasten aggregoitumisherkkyyttä. Tämä uusi havainto tukee aiempia tutkimuksia, joissa todettiin plasman sfingolipideihin kuuluvien keramidien suuren pitoisuuden ennustavan sydänkuolemaa.
Tutkimuksen tuloksena sepelvaltimotautia sairastavat saivat kuitenkin myös uutta toivoa, sillä tutkimuksessa havaittiin, että ruokavalion muuttaminen pehmeitä kasvirasvoja sisältäväksi pystyi parantamaan LDL-hiukkasten laatua ja vähentämään niiden aggregoitumista. Lisäksi LDL-kolesterolin pitoisuutta pienentävät PCSK9:n estäjät parantavat myös LDL-hiukkasten laatua siten, että hiukkasten aggregoitumisherkkyys väheni.
Tutkimuksen perusteella LDL-hiukkasten aggregaatioherkkyys näyttää olevan itsenäinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä. Onkin mahdollista, että yksilölliset erot LDL-hiukkasten aggregaatioherkkyydessä voisivat osaltaan selittää ihmisten välisiä eroja ateroskleroosin kehittymisessä ja siihen liittyvissä sydäntapahtumissa. LDL-hiukkasten aggregoitumisherkkyyden mittaaminen voisikin tuoda lisätarkkuutta sydän- ja verisuonitautien riskin arvioimiseen.
16.11.2018 Katariina Öörni, Wihurin tutkimuslaitos ja Helsingin yliopisto
SATY ry 